Recent Posts

Archive

Tags

Voiko liikunta olla haitallista?


Tässä kirjoituksessa käyn läpi liikunnan sopivaa annostelua ja sitä, mihin sopimaton annostelu voi pahimmillaan johtaa.

Työikäisten 25-64-vuotiaiden liikunnan harrastaminen vapaa-ajalla on kolmen viime vuosikymmenten aikana lisääntynyt, mutta fyysinen aktiivisuus työssä ja arjessa on vähentynyt. (Husu, Paronen, Suni, Vasankari 2010, 31). Vaikka liikunnan harrastaminen vapaa-ajalla on lisääntynyt, harva suomalainen yltää viikoittaisella liikunta-annoksellaan terveysliikuntasuositusten raameihin. Kestävyysliikuntasuositus toteutui paremmin kuin lihaskuntoliikuntasuositus, mutta vain joka kymmenes suomalainen aikuinen ylsi lihas- ja kestävyyskunnon osalta riittävään suoritukseen. Yli puolet ei yltänyt kumpaakaan. Lisäksi kansa istuu aivan liian paljon. (Husu, Tokola, Suni, Luoto, Sievänen, Mäki-Opas, Vasankari, Kaikkonen 2014, 1). Nämä tulokset tuskin yllättävät ketään aiheeseen vähänkin enemmän perehtynyttä. Toinen huomionarvoinen seikka keskittyy näihin liikuntasuosituksien onnistujiin, jotka liikkuvat viikoittain tarpeeksi ja monipuolisesti. Liikkumisen laatua tarkasteltaessa, vapaa-ajan liikunnan viikoittaiset harrastuskerrat ovat nousseet viimeisen 10 vuoden aikana. Samaan aikaan liikunnan teho on noussut. Verkkaiseksi ja rauhalliseksi arvioitu liikkuminen on vähentynyt, ja voimaperäiseksi ja rasittavaksi arvioitu noussut. (Husu ym. 2010, 32.). Näyttäisi siis siltä, että väestöstä pieni osa liikkuu suositusten mukaan, mutta osa heistä ylittää ne reippaasti. Mutta voiko liikunta olla liian kuormittavaa? Eikö kaikki liikkuminen ole hyvästä? Liikunnan sopiva annostelu on yksilöllistä. Liikuntasuoritus toimii elimistön tasapainoa heilauttavana harjoitusärsykkeenä, joka oikeaoppisen palautumisen kautta tuottaa harjoitusvasteen. Elimistö pyrkii näin adaptoitumisen kautta mukautumaan harjoitteluun, jolloin harjoittelu on kehittävää. Kehittävä harjoittelu on näin palautumiskapasiteetin ja harjoitusärsykkeiden sopivan suhteen tulos (Linginkoski, Lappalainen 2016, 176.). Jos harjoitusärsykkeet ovat liian voimakkaita, ne toistuvat liian usein, tai palautumisen osa-alueita laiminlyödään, voi ylirasitustila syntyä. Ylirasitustilan pitkittyessä on mahdollista, että tilanne kehittyy vielä ylikuntotilaan. Oireet voivat johtaa sairaspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen, jotka lisäävät yritysten ja kuntien kokonaiskustannuksia sekä heikentävät kansanterveyttä. (Parkkari, Kannus, Fogelholm 2004).

"Käypä hoito -suositukset eivät tunne ylikuntoa tai ylirasitustilaa vielä edes liikunnan vasta-aiheena"

Vapaa-ajan liikunnan tehon ja määrän lisääntyessä, on perusteltua väittää, että tieto liikunnan sopivasta annostelusta ja ylikuntotilan mahdollisuudesta tulisi tavoittaa kaikki liikkujat - ylirasitustilan hoidossa paras hoitotulos saadaan ennaltaehkäisemällä. Ilmiö on suhteellisen tuntematon vielä terveydenhuollossakin - Käypä hoito -suositukset eivät tunne ylikuntoa tai ylirasitustilaa vielä edes liikunnan vasta-aiheena (Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016). Mitä ylirasitustilasta sitten tiedetään? Mitkä tekijät ajavat siihen ja miten sitä tulisi hoitaa? Käyn tässä blogikirjoituksessa läpi aihetta ja pyrin vastaamaan kysymykseen – mitä elimistössä tapahtuu ylirasitustilassa ja mitkä tekijät voisivat selittää sitä?

Ylikuntotilan kehittyminen Kaikenlaisen kunnon ja suorituskyvyn kehittämisen vaativan elimistön fysiologista sopeutumista. Harjoitusärsyke riittävän voimakkaana tuottaa elimistölle kuormituksen, joka heilauttaa homeostaasia – tasapainotilaa, johon elimistö pyrkii jatkuvasti luonnostaan – aiheuttaen eräänlaisen hälytystilan (Linginkoski ym. 2016, 173.). Elimistö on evoluution kautta muovautunut jatkuvasti sopeutumaan vallitsevaan ympäristöön, joten edullisinta lajin säilymisen kannalta on ollut sopeutua ärsykkeeseen erinäisten palautumisprosessien kautta. Jotta tulevaisuudessa